Kaupunki on täynnä melua. Liikennemelua, lentomelua, työmaita, kaupoissa jatkuvalla syötöllä tajuntaan tunkeutuvia mainoksia. Edes omassa kodissaan ei pääse pakoon melua, sillä jos ei seitsemältä aamulla ala pauhata työtunteja itselleen tehtailevan huoltoyhtiön polttomoottorikäyttöinen ruohonleikkuri, niin polttomoottorikäyttöinen lehtipuhallin.
Moottoriteiden pauhu kantautuu korviin kaikkialla. Helsingissä ei ole yhtään luontoaluetta, jonne polttomoottorin tai renkaiden meteli ei kuuluisi.
Sähköllä tai polttomoottorilla keinotekoisesti vahvistettu ääni on ollut ihmisen riesana vasta vähän aikaa, korkeintaan parisataa vuotta. Ihminen, jonka evoluutio on kestänyt miljoonia vuosia, ei ole mitenkään voinut biologisena olentona sopeutua jatkuvaan keinotekoisesti tuotettuun meluun.
Melu on tutkitusti terveyshaitta. Melu aiheuttaa stressiä ja unihäiriöitä, jotka puolestaan aiheuttavat somaattisia sairauksia kuten sydän- ja verisuonitauteja ja kroonisia sairauksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on arvioinut, että melun vuoksi Suomessa menetetään 8 100 tervettä elinvuotta vuosittain.
Melusta kärsiminen ei ole “asennekysymys”. Ihminen ei voi päättää, että melu ei vaikuttaisi hänen terveyteensä. Ihminen ei ole kone jonka voisi ohjelmoida tietynlaiseksi, vaan biologinen olento, eläin, jonka olemassaolo on jatkuvaa vuorovaikutusta ympäristön kanssa. Melu vaikuttaa haitallisesti myös muihin eläimiin kuin vain ihmisiin.
Kun puhun yhteiskunnan epäkohdista, yleensä vähintään yksi tyyppi tulee ilmoittamaan, että “Sellaista se nyt vaan on, kaupungissa nyt vaan on melua ja se nyt vaan pitää kestää”. Ei, epäkohdat eivät todellakaan vain ole sellaista, eikä terveyshaittoja vain pidä kestää. Keinotekoisesti tuotettu melu ei ole mikään luonnonvoima, vaan se johtuu ihmisen toiminnasta.
Ihminen voi muuttaa toimintaansa. Ihminen voi päättää, että melun tuottamiselle asetetaan tiukemmat rajat. Yhteiskunnassa säädellään kaikenlaista muutakin terveyshaittoja aiheuttavaa toimintaa. On siis aivan mahdollista tarkastella uudelleen melun säätelyä. Monet melua aiheuttavat toiminnot menevät seulasta läpi, koska niitä pidetään pyhinä, kuten liikenne tai työ. Sairastuva elimistö ei kuitenkaan sairastu yhtään sen vähempää, vaikka melun aiheuttaja olisi joku “välttämättömänä” pidetty toiminto. Myös nämä pyhinä pidetyt melun aiheuttajat pitää asettaa kriittisen tarkastelun alle.
Monet melun aiheuttajat olisi sääntelyllä helpostikin korjattavissa. Kaikki ne eivät ole mitenkään välttämättömiä, kuten esimerkiksi polttomoottorikäyttöiset lehtipuhaltimet, taikka niitä ei ole välttämätöntä käyttää niin usein. Nopeusrajoitusten laskeminen vähentäisi liikennemelua merkittävästi. Yleisissä tiloissa, kaupoissa ja kauppakeskuksissa ei ole mikään pakko tuutata mainoksia kaiuttimista jatkuvalla syötöllä ihmisten tajuntaan. Asian korjaamisen voisi aloittaa vaikkapa aistiystävällisestä tunnista. En ihmettelisi vaikka siitä tulisi suosittukin ajankohta asiointiin. Lisäksi mahdollisuus aistiystävälliseen asiointiin on esteettömyyskysymys esimerkiksi autisteille ja muille meluherkille, ja sen pitäisi olla perusoikeus.
Jatkuva melu on ongelma, jonka vakavuutta ei tiedosteta tai haluta tiedostaa, mutta jota voisi suhteellisen yksinkertaisillakin toimilla jo huomattavasti parantaa. Jos pääsen valtuustoon, aion nostaa tämän ongelman esille ja selvittää, mitä voin kuntapäättäjänä asialle tehdä.